Return to site

Koiravaljakkokilpailun yhteenveto

10 koiraa, 20 tuntia, 205 kilometriä

Päivää ennen starttia aloin jännittämään, kun katselin kuinka varmoin ja ammattimaisin ottein muut kisailijat touhusivat koirien kanssa tapahtumapaikalla. Mietiskelin, että mitenköhän kaikki menee ja tuleekohan tästä yhtään mitään. Onneksi ei ollut muuta pakoreittiä kuin uskoa itseensä ja koiriin. Onneksi tiesin, että koirani ovat hyviä!

Kisaa edeltävänä iltana kävin kuuntelemassa ohjastajien infon ja ilmoittautumassa kisaan. Kisapaikalla huokui yhteisöllisyys ja tekemisen meininki. Kisaamaan oli lähdetty tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Oli hieno aistia tunnelmaa ensimmäistä kertaa. Takanani oli hyvä valmistautumisjakso. Kisaa edeltävänä päivänä pakkasin kaikki varusteet valmiiksi. Emme yöpyneet kisapaikalla, vaan saavuimme sinne koirien kanssa vasta kisapäivän aamuna.

Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen suuntasin koiratarhalle. Pakkasimme tavarat ja koirat kärryyn ja suuntasimme kisapaikalle. Tämän jälkeen oli varusteiden tarkistus, jossa käytiin kaikki pakolliset varusteet läpi. Hiljalleen alkoi valjakoita suunnata kisauralle, joten omakin vuoro alkoi häämöttää. Rasvasimme koirien tassut ja tossutimme ne. Sen jälkeen siirsimme koirat oikeille paikoille liinoihin. Puin omat varusteet päälle ja hyppäsin jalaksille.

Lähtö sujui ongelmitta, vaikka omanlainen hässäkkä on siirtyä yhdessä kymmenen intoa ja energiaa huokuvan koiran kanssa ”varikkoalueen” läpi lähtöviivalle. Onneksi oli avustajia. Jännitys helpottui heti kun pääsimme uralle. Jotenkin olon valtasi helpotus ja aloin nauttia jalaksilla. Tämähän oli jo tuttua hommaa! Oli hieno huomata, että kisavaljakon ensikertalaiset Hank ja Dolly keskittyivät lähdössä olennaiseen ja selvittivät lähdön moitteetta.

Ensimmäisellä etapilla oli alkuunsa jyrkkiä nousuja sekä laskuja. Tällä pätkällä minulle tuli kuuma ja vähän hiki. Tästä selvittyäni edessä oli hieman tasaisempi osuus. Matkalla tein muutaman ohituksen ja myös minut ohitettiin. Lisäksi uralla tuli vastaan muita kisailijoita. Aluksi nämä kohtaamiset hieman jännittivät, mutta koirat osasivat osansa ja hommat hoituivat hyvin, joten totuin tilanteisiin.

Saavuin ensimmäiselle checkpointille juuri ennen pimeää. Annoin koirille snäcksit, otin tossut pois, laitoin takit, oljet ja viltit, jotta lepo maksimoituisi. Kiehautin vettä retkikeittimellä ja tarjoilin koirille ruuan. Samalla kun odottelin veden kiehumista vaihdoin myös uudet jalakset rekeen. Pidin ensimmäisellä etapilla tarkoituksella vanhat ja naarmuiset jalakset. Alussa koirien menoa pitää hillitä, jotteivat ne juokse liian lujaa ja väsytä itseään.

Tauolla kaikki meni hyvin, mutta pidimme koirien kanssa hieman pidemmän tauon, koska näiden kisakoirien päätavoite on vasta keväällä Finnmarkinsloppetin 500km kisa, jonne koirien omistaja sekä tämän kisan yksi järjestäjistä Juho osallistuu itse. Tämän kisan tarkoitus oli olla koirille harjoitus. Tarkoitukseni ei siis ollut ottaa viimeisiä mehuja pois tässä kisassa.

Seuraava etappi alkoi mukavasti. Tämä pätkä koostui tasaisesta järviosuudesta ja sen jälkeen hieman pomppuisesta sekä mutkikkaasta metsäpätkästä. Mukavan vaihteleva osuus kaiken kaikkiaan. Tällä reitillä minulla ei ollut niin paljon ohitus- tai vastaantulo tilanteita, joten kuljin pääosin omassa rauhassa. Matkalla siirsin Dollyn kärkeen toiseksi johtajakoiraksi. Dolly on todellinen energiapakkaus ja tulevaisuuden lupaus. Vielä hieman uupuu malttia ja järkeä, mutta muuten täysin unelma koira. Tarkoitus oli antaa nuorelle koiralle hieman kokemusta ja oppia johtajana toimimisesta kisassa.

Toiselle checkpointille kellotimme kelpo ajan. Tauolla toistin ensimmäisen tapaan huolto ja ruokinta toimenpiteet. Koirien kunto oli hyvä ja omakin fiilis loistava unen puutteesta huolimatta. Tauoilla oli tärkeää myös itse tankata ruokaa ja juomaa, jotta jaksoi olla virkeänä kisan loppuun saakka.

Viimeinen etappi lähti käyntiin puolen yön aikoihin. Koirat olivat edelleen virkeitä ja energisiä. Viimeinen reitti koostui kahden viime etapin yhdistelmästä. Noin puolessa välissä etappia jouduin hieman säätämään koirien järjestyksen kanssa, koska ilmassa oli pientä ihmettelyä ja se vaikutti vauhtiin. Tein pari siirtoa ja löysin oikeat koirat kärkeen johtajiksi ja homma alkoi taas sujua koirien osalta mutkattomasti. Tämän jälkeen reen "mattojarru" hajosi, kun toinen kiinnike repesi osuttuaan kiveen. Onneksi toinen kiinnike kesti loppuun saakka ja sain sen avulla säädeltyä reen vauhtia.

Noin 20km ennen maalia huomasin, että yksi ohjastaja oli käynyt nukkumaan koiriensa kanssa uran varteen. Tämän huomattuani toivoin hartaasti, että omat koirat jaksavat maaliin saakka, sillä pakkasta oli noin -35 astetta ja maaliin oli enää vain 20km. Makuupussiin kömpiminen tässä vaiheessa olisi vaatinut minulta aika paljon. Jälkeenpäin kuulin, että kyseisen ohjastajan koirat olivat tehneet stopin ja hän oli päättänyt myös itse nukkua ja antaa lepoa koirille. Hatun noston arvoinen suoritus!

Loppumatkasta aloin hieman palella, vaikka yritin auttaa koiria potkimalla lisää vauhtia ja ylämäet juoksin tietenkin koiria auttaen. Täysikuu loisti niin kirkkaasti, että olisin pärjännyt jopa ilman otsalamppua välillä. Saavuin maalin hieman kuuden jälkeen aamulla.

Maaliin päästyäni olo oli hieman epäuskoinen, mutta kiitollinen ja ylpeä. Olin väsynyt. Selvisin kisasta kunnialla. Iso kiitos kisakavereilleni Rein, Zizka, Dolly, Messi, Häjla, Hank, Ballack, Kirka, Roope ja Eto. Oli hieno nähdä, että koirat olivat hyvässä kunnossa ja jaksoivat edelleen heiluttaa häntää. Minulle oli iso juttu, että jokainen koira juoksi kisan alusta loppuun, enkä joutunut jättämään yhtään koiraa pois.

Kisan jälkeen huolsimme ja ruokimme koirat ja laitoimme ne nukkumaan. Myös itse kaivauduin pariksi tunniksi makuupussiin. Tämän jälkeen kävelytimme koiria ja annoimme lisää ruokaa. Kaikki sujui hyvin ja koirat olivat edelleen hyvässä kunnossa. Tapahtuma päättyi palkintojen jakoon. Onnittelut voittajille vielä kerran! Kovia ammattilaisia jokainen.

Tämä oli minulle iso haaste. Kahdeksan erämaata vaelluksella olin yksin ja minun oli huolehdittava ainoastaan itsestäni. Tässä kisassa minulla oli mukana kymmenen koiraa ja kisaa edeltävässä harjoittelussa vielä pari enemmän. Se toi omat haasteensa minulle. Sen lisäksi että koirista piti pitää huolta, niiden kanssa piti tulla myös toimeen ja koirat piti tuntea. Muuten en olisi esimerkiksi matkalla osannut vaihtaa koirien paikkaa ja pahimmassa tapauksessa matkanteko olisi voinut tyssätä. Oli hieno kokemus valmistautua kisaan ja sen jälkeen vielä päästä lähtöviivalta maaliviivalle saakka yhdessä koirien kanssa.

Iso kiitos kisan järjestäjille ja kisan talkooväelle. Teitte ja toteutitte todella hienot kisat. Iso kiitos Juho Oksaselle joka autteli minua kisaa edeltävänä päivänä ja myös kisapäivän aamuna. Iso kiitos muille kisaajille ja heidän avustajilleen. Loitte ainutlaatuisen kisatunnelman ja fiiliksen tapahtuman ympärille. Isoin kiitos kuuluu Husky Ranchin Juholle ja Hannalle, jotka uskalsivat päästää minut kisaamaan koirillaan. Paljon hienoja ja unohtumattomia kokemuksia sekä oppeja. Taas tuli juttu kaupalla lisää tarinoita, joita voi sitten jakaa kiikkustuolissa. Olipahan reissu :D

Mitähän sitä sitten seuraavaksi keksis?

All Posts
×

Almost done…

We just sent you an email. Please click the link in the email to confirm your subscription!

OK